Vesiputouksesta AgileAMK-mallin avulla ketteryyteen

Suomen Virtuaaliammattikorkeakoulun eli VirtuaaliAMK-verkoston toiminta alkoi 2001 vuonna. Paljon on ehtinyt viidentoista vuoden kuluessa tapahtumaan. Moni silloin askarruttanut asia, mietityttää edelleen: Miten tuottaa tehokkaasti, nopeasti ja kustannustehokkaasti koulutustarjontaa ammattikorkeakoulujen asiantuntijoiden yhteistuottamisena?

VirtuaaliAMK-verkostossa on pitkään tehty hyvin monissa projekteissa ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä. Verkkomateriaaleja ja –kursseja on tuotettu tuotanto-renkaissa (-tiimeissä). VirtuaaliAMK-verkosto oli aikaansa edellä monessa asiassa. Palveluiden ja verkkosisältöjen kehittäjät olivat innostuneita ”propelipäitä”. Digitalisaatio ja tietotekniikan nopea kehittyminen on osaltaan vaikuttanut siihen, että tieto- ja viestintäteknologiaa käyttävä joukko on kasvanut huomattavasti viime vuosien aikana.

Yksi merkittävä innovaatio oli, kun VirtuaaliAMK-toiminnan alkuaikoina kehitimme räätälöidyn eTuotantoympäristön, jossa materiaaleja ja oppimisaihioita voitiin ”uusiokäyttää” eri opintojaksoissa ja koulutusaineistoissa. VirtuaaliAMK-verkostossa materiaalien jakaminen, kommunikointi tuotantorenkaiden välillä ja yhdessä tuottaminen oli arkipäivää.

eTuotantoympäristö jätettiin pois käytöstä vuonna 2011. Se oli aikansa innovaatio ja alkusoitto yhteisölliselle tekemiselle. Ympäristö ei mahdollistanut dokumentin samanaikaista työstämistä (yhteisöllistä tuottamista). Niinpä Internetin tarjoamat sosiaalisen median palvelut ja yhteisöllistä työskentelyä tukevat työkalut korvasivat eTuotantoympäristön.

Ohjelmistoja on jo pitkään tuotettu ketterillä menetelmillä (Agile Software Development). Ketterille menetelmille on yhteistä toimivan ohjelmiston ensisijaisuus, suora viestintä ja nopea muutoksiin reagointi tuotantoprosessin aikana. Ketteriä menetelmiä on useita (mm. Scrum ja Kanban). Niiden avulla voidaan tehdä näkyväksi tiedonrakentelua ja projektityöskentelyä sekä ajatteluprosessia.

Kun VirtuaaliAMK-verkostossa aloitimme vuonna 2001 tuottamaan yhteistä verkkomateriaalia, käytimme ohjelmistotuontannosta tuttua vesiputousmallia. Siinä oli tärkeää, että tuotantotiimi sitoutui noudattaamaan tiettyjä aikataulutettuja askeleita, joilla päämäärään päästiin. Pyrkimyksenä oli tuottaa toimiva ja laadukas verkkokoulutustuote. Päämäärä saavutettiin n. kahden kolmen vuoden päästä siitä, kun olimme työskentelyn aloittaneet.

Kuvassa 1 on kuvattuna koulutustuotteen elinkaari mukaillen vesiputousmallia (vesiputous käännettynä ylöspäin virtaavana prosessina).

vesiputous

Kuva 1: Vesiputousmalli verkkokoulutuksen tuottamisessa (kuva: Marja Rautajoki, 2006)

Teimme prosessin kuluessa ns. ristiinarviointeja, joilla pyrimme varmistamaan tuotteen laatua. Oleellista vesiputousmallissa oli se, että matkan varrella oli saattanut tapahtua oleellisia muutoksia esim. aineiston ”jakeluun” liittyen. Hyvänä esimerkkinä voi pitää Ayvot-hankkeessa (seksuaaliterveysasema.fi) Moodle-ympäristöön toteutetun seksuaaliterveyden oppimisympäristöä, jota ei pystytty toteuttamaan responsiivisena hankkeen aikana.

Uutta avointa energiaa hankkeessa mukana on kymmenen ammattikorkeakoulua. Syksyn 2015 ajan toimin hankkeen projektipäällikkönä. Siinä ammattikorkeakoulujen asiantuntijatiimin kanssa kehitimme ns. AgileAMK-mallin (kuva 1), jota noudattamalla voidaan tuottaa ketterästi verkkokursseja. Mallia testataan tuottamalla MOOC-kursseja rakennus- ja energia-alalle vuosien 2016 ja 2017 aikana.

AgileAMK-mallia hyödyntämällä voidaan tuottaa verkkokursseja tai vaikkapa MOOCeja ketterästi ja nopeasti työelämän tarpeisiin. Lähtökohtana on, että mahdollisuuksien mukaan hyödynnetään olemassa olevia aineistoja ja kursseja. AgileAMK-mallista ja sen taustoista liittyen Scrum- ja Kanban -ajatteluun löytyy lisää Uutta avointa energiaa –hankkeen sivuilta uusiavoinenergia.fi.

AgileAMK-malli (kuva 2) tuo läpinäkyväksi tuotantotiimien (tuotantorenkaiden) työskentelyn ja lopputuotteen laatuun päästään vaikuttamaan jo prosessin kuluessa. Jos muutoksia jostain syystä tulee, ne voidaan toteuttaa prosessin aikana. Korjausliikkeet ovat pienempiä ja nopeammin toteutettavissa prosessin eri vaiheissa, kuin että ne tehtäisiin siinä vaiheessa, kun tuote on valmis. Tuotteen osia voidaan testata jo ennen kuin tuote kokonaisuudessaan on valmis.

agileamk

Kuva 2. AgileAMK-malli (kuva: Miia Törmänen, 2015)

Kuvassa 2 käytetyt käsitteet:

Tuotteen kehitysjono (kuvassa MOOCin kehitysjono) kuvaa tuotekokonaisuuden ja näyttää mitä asiakkaalle lopulta toimitetaan.

  • Kehitysjono asettaa projektin tavoitteet ja etenemisen näkyväksi sekä tiimille että asiakkaalle.
  • Siinä huomioidaan asiakkaan toiveet.
  • Se organisoi projektikokonaisuuden.

Vaatimusmäärittelyn sijasta voidaan käyttää käyttäjätarinoita (User Story) kuvaamaan tuotteen ominaisuuksia. Käyttäjätarina kertoo kuka tekee, mitä tekee ja miksi.

Sprintti (engl. Sprint) eli kehitysjakso

  • Sprintti on 1-4 viikon mittainen aikaraja, eräänlainen miniprojekti.
  • Sprintin alussa pidetään sprintin suunnittelupalaveri, jossa: suunnitellaan sprintin tavoitteet ja tehtävät sekä saavutetaan yhteinen ymmärrys vaatimuksista.
  • Tavoitteet pilkotaan tehtäviksi, joiden pohjalta luodaan sprintin tehtävälista.

Sprintin kehitysjono eli tehtävälista

  • Sprintin kehitysjonoon kehitystiimi luo yksityiskohtaiset tehtävät ja arvioi jokaiseen tehtävään kuluvan ajan.
    • Suuret tehtävät pilkotaan pienimmiksi niin, että ne voidaan suorittaa yhden tai kahden päivän aikana.
    • Tehtävät ja niiden määrä vaihtelevat sprintin tavoitteen mukaan.
  • Sprintin lopuksi järjestetään Sprinttikatselmus, jossa kehitystiimi esittelee konkreettiset saavutukset.
  • Ennen seuraavan sprintin aloittamista pidetään sprintin retrospektiivi eli jälkitarkastelu, jossa tarkastellaan prosessin näkökulmasta mikä sujui hyvin ja mitä voitaisiin parantaa jatkossa.

Uskon vahvasti, että AgileAMK-malli on askel kohti ketteryyttä ja nopeaa verkkokurssien tuottamista. Haasteena mallissa on opettajien yhteinen aika, jota tarvittaisiin, jotta kehitystiimi (tuotantorengas tai asiantuntijatiimi) voisi tehokkaasti yhdessä tehdä asioita. Opettajuuden muutos pitää sisällään ajatuksen, että opettaminen ja opettajan luokkaan ja tiettyyn aikaan sidottu esiintyminen vähenee.  Yhä useammin opettajat ovat mukana projekteissa. Voisiko opettajuuden roolin muutos olla ratkaisu yhteisen ajan löytymiselle?

Mitäpä jos myös oppiminen tapahtuisi AgileAMK-mallin mukaisesti? Tiedän, että TAMKissa projektioppiminen ja case-oppiminen on ollut jo pitkään monilla aloilla laajasti käytössä. Toisiko AgileAMK-malli vielä jotain uutta?

Toisessa artikkelissani AgileAMK-malli opettajaopinnoissa (http://taokblogi.blogspot.fi/) avaan käytäntöön, miten AgileAMK-mallia voidaan soveltaa opiskeluprosessiin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s