Suunnittelun syklisyys

Mauri Kantola & Jarmo Mäntyvaara, TuAMK

Tämän blogikirjoituksen laatijat osallistuvat siis hankkeeseen, jossa kehitetään ja pilotoidaan tutkinto-opetuksen osien räätälöintiin perustuva ketterä ja muunneltava täydennyskoulutusmuoto energia-alan tarpeisiin. Näin muodostuvan mallin kehitystyön tavoitteena on parantaa korkeakoulujen kykyä palvella paremmin elinkeinoelämää lisäämällä työelämälähtöisten koulutuskokonaisuuksien tarjontavalmiutta.

Heti hankkeen alkumetreiltä saakka olemme muun ohella alkaneet tiedostaa olevamme tekemisissä syklisen suunnitteluhaasteen kanssa. Aivan uutta ajattelua suunnittelun ja tutkimusprosessin mieltäminen syklisenä ei ole. Esimerkiksi Kurt Lewin (1948) painotti syklisyyttä, tarkoittaen suunnilleen päämäärän valinnan jälkeistä tutkitaa ja käytännön mahdollisuuksien kokeilua päämäärään etenemiseksi. Tämän jälkeen arvioidaan em.alkutilannetta ja muotoillaan edelleen tarkemmin tuota päämäärää, minkä jälkeen tehdään uusia käytännön yrityksiä ja kokeiluja tarkennettujen päämäärien saavuttamiseksi ja taas arvioidaan kokeilut. Näin muodostuu prosessi, jossa suunnittelun, toiminnan ja arvioinnin vaiheet vuorottelevat. (Kuula 1999, Babüroglu & Ravn 1992, Levin 1948).

IMG_2799Foto: m.kantola

Sylkisyys ajattelussa

Kaikella on taustansa. Ajattelun kuvaaminen kiertävänä liikkeenä on hyvin vanha näkemys, huomattavasti vanhempi kuin René Descartin lausahdus ”ajattelen siis olen” (Descartes 2001). Tuosta lausahduksesta on tullut länsimaisen rationalismin kulmakivi. Lauri Viita on runoissaan kuvannut ajattelua myllynkivien pyörimiseksi. Syklistä mentaalista liikettä edustaa myös hermeneutiikka, joka alkoi pyhien tekstien tulkinnasta, mutta sai filosofis-tieteellisen statuksen Wilhelm Ditheylta, joka laajensi lähestymistavan kaikkeen historialliseen tapahtumiseen ja inhimilliseen toimintaan (Inwood 2005).

Martin Heidegger laajensi käsitystä edelleen ja siirsi painopisteen tulkinnasta eksistentiaaliseen ymmärtämiseen. Metodi olikin subjektin tapa olla maailmassa pikemminkin kuin tapa tietää. (Inwood 2005.)

Hans-Georg Gadamer toi ajatteluun hermeneuttisen kehän idean. Subjekti tutkii kohdetta muodostaen hermeneuttisen kehän sen kanssa. Hermeneuttisessa kehässä subjektin esiymmärrys kehittyy kommunikaatiossa tutkimusobjektin kanssa.  (Gadamer 2004.)

Tiedonmuodostuksella ei ole ihmismielessä varsinaista alkua. Tässä voidaan käyttää käsitettä esiymmärrys, joka on kaiken uuden ymmärtämisen taustalla. Esiymmärrys muuttuu ja korjautuu ymmärtämisen ja tulkinnan edetessä. Esiymmärrys ei kuitenkaan muutu täysin, vaan se säilyttää kosketuksen aikaisempaan. Hermeneuttista kehää voidaan kutsua laajenevaksi spiraaliksi, kierteeksi eteenpäin tai ylöspäin, jolloin subjektin ymmärrys kohteestaan syvenee. Uusi hermeneuttinen sykli ylittää aikaisemman esiymmärryksen ja uudesta ymmärryksestä tulee uusi esiymmärrys, joka taas ylittyy seuraavassa syklissä. (Siljander 1988.)

Hermeneuttinen lähestymistapa voidaan yhdistää lähes kaikkeen analysointiin ja analyysimenetelmiin. On huomattava, että lähestymistapaan liittyy näkemys minkä tahansa teorian ja käsitteiden keskeneräisyydestä. Tällöin käsitteet määrittyvät tarkastelun aikana ja subjekti voi haastaa omat käsitteensä etenevän syklisyyden kanssa. Metodi soveltuu täydentämään määrällisen tutkimuksen täsmällistä ennakkosuunnittelua ja käsitteenmäärittelyä. (Siljander 1988.) Hyvin luontevasti metodi soveltuu suunnitteluprosesseihin.

LÄHTEET

Babüroglu, O. ja Ravn,I. (1992). Normative Action Research. Teoksessa Organization studies Vol 13, 1/1992.

Gadamer, Hans-Georg (2004). Hermeneutiikka: Ymmärtäminen tieteessä ja filosofiassa. Suomentanut Ismo Nikander. Tampere: Vastapaino. 2004.

Inwood, M.J. (2005). ”Hermeneutics”, teoksessa Honderich, Ted (ed.): The Oxford Companion to Philosophy. second edition. Oxford:Oxford Unuversity Press, 2005.

Kuula, A. (1999). Toimintatutkimus- kenttätyötä ja muutospyrkimyksiä. Vastapaino: Tampere.

Lewin, K. (1948). Action research and minority problems. Teoksessa Lewin, G.W.(toim.): Resolving Social Conflicts: Selected Papers on Group Dynamics by Kurt Lewin. Harper and Brothers: New York.

Siljander, Pauli (1988). Hermeneuttisen pedagogiikan pääsuuntaukset. Oulun yliopiston kasvatustustieteiden tiedekunnan tutkimuksia 55. Oulu:Oulun yliopisto, 1988.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s